Lausunto esitysluonnoksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista

Lakiesityksessä on monia kohtia, jotka eivät toteuta sen perusteluissa mainittua eläinten itseisarvoa. Esitys ei heijasta suomalaisten käsitystä siitä, mikä on ihmisten vastuu toislajisia eläimiä kohtaan. Tällaisenaan laki sallisi suuren määrän käytäntöjä, jotka aiheuttavat suurta kärsimystä eläimille ja joissa eläintä kohdellaan yksilön sijaan hyödykkeenä ja jopa kiloissa mitattavana massana. Laki on palautettava valmisteluun ja sitä on korjattava niin, että asiantuntijoiden ja eläinoikeuksia edistävien yhteisöjen kuten Animalian siinä osoittamat puutteet ja ristiriitaisuudet poistuvat.
 
Lakiin tulisi kirjata sen perusteluissa mainittu eläimen itseisarvo. Taloudelliset ja tuotannolliset arvot eivät saa ohittaa tätä itseisarvoa.
 
Turkistarhauksessa eivät toteudu mitkään pykälässä 21 luetellut olennaiset käyttäytymistarpeet tai hyvinvoinnin edellytykset. On järkyttävää, että turkiseläimet ovat jääneet kokonaan sivuun lakiesityksestä. Turkistarhaus tulisi kieltää kokonaan, sillä ei-domestikoituneiden turkiseläinten hyvinvointia ei voida taata tarhaoloissa eikä näin tuotettujen turkisten käyttöä voi millään eettisesti kestävällä tavalla perustella. 
 
Poikkeukset pysyvän pitopaikan vaatimuksiin vesittävät nautojen ja sikojen osalta lajityypillisen käyttäytymisen ja hyvinvoinnin suojan. Pitkään jatkuvan liikkumattomuuden ja siinä koetun eristyksen aiheuttama ahdistus ja kipu ei millään olennaisella tavalla eroa nautojen ja sikojen kokemana siitä, mitä ihminen kokisi. Parret ja porsitushäkit on kiellettävä siirtymäajalla, jota ei saisi pitkittää kohtuuttomasti kuten tiineytyshäkkien kiellon siirtymäaikaa. Kanojen häkkikasvatus myös niin sanotuissa virikehäkeissä on samoin räikeässä ristiriidassa eläimen olennisten käyttäytymistarpeiden kanssa ja aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä. 
 
Lakiesitys koskettaa suurta joukkoa erilajisia ja hyvin eri asemissa olevia eläimiä ja on siksi ristiriitainen ja täynnä taloudellisen hyödyn sanelemia poikkeuksia. Lakiesitys ei saa mennä läpi tällaisena, vaan eläinetiikkaan paneutuneita kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita on kuunneltava. Lain on oltava vähintään yhtä kunnianhimoinen kuin verrokkimaiden eläinsuojelulait.
 
Monet lain tällä hetkellä sallimista käytännöistä vaikuttaisivat kansalaisille esiteltyinä todennäköisesti käsittämättömiltä ja tarpeettoman julmilta, jos ne olisivat uusia ehdotuksia. Ahdistusta ja kärsimystä aiheuttavat kasvatusmenetelmät ja laiminlyöntien heikko valvonta näyttäytyvät normaaleina vain, koska ne ovat nykykäytännön ja nykyisten taloudellisten kilpailuasetelmien mukaisia. Nämä käytännöt eivät kuitenkaan ole perinteisiä tai vanhoja, vaan monet niistä ovat syntyneet saman kehityksen tuloksena, joka kasvattaa eriarvoisuutta myös ihmisten välillä ja orjuuttaa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.