Oikeutta eläimille -yhdistys tyrmää luonnoksen hallituksen esitykseksi laista eläinten hyvinvoinnista

Maa- ja metsätalousministeriön esitysluonnos laiksi eläinten hyvinvoinnista on syntyessään vanhentunut ehdotus, joka pahimmillaan mahdollistaa eläinten julman kohtelun jatkumisen vielä vuosikymmenten ajan. Oikeutta eläimille -yhdistys vaatii lakiehdotuksen palauttamista valmisteluun välittömästi.

 

Laillinen eläintuotanto aiheuttaa kärsimystä

 

Oikeutta eläimille -yhdistys on yli kymmenen vuoden ajan julkaissut kuvamateriaalia eläinten arjesta suomalaisessa eläintuotannossa. Aktivistit ovat dokumentoineet vuodesta 2007 alkaen satojen tuotantotilojen oloja ja tuhansien eläinten elämää. Materiaali on hankittu käymällä tiloilla tuottajan tietämättä, jolloin niihin on tallentunut kaunistelematon kuva eläinten asemasta tuotannossa.

 

Televisiouutisissa ja ajankohtaisohjelmissa on nähty liikkumiskyvyttömiksi teljettyjä sikoja ja lehmiä sekä sairaita, toisten eläinten jalkoihin jääneitä lintuja, ahdasta häkkiä pakonomaisesti kiertäviä kettuja sekä kymmenien tuhansien eläinten broileriparvia. Tavalliselta sikatilalla, broilerihallissa, parsinavetassa tai turkistarhalla otetut, suurelle yleisölle näytetyt kuvat ovat aiheuttaneet kohun, sillä ne eroavat niin suuresti mainoskuvista sekä siitä, mitä tahdomme ajatella suomalaisesta eläintenpidosta.

 

Kohu osoittaa, ettemme haluaisi, että Suomessa kohdellaan eläimiä kuvien mukaisesti. Eläinten kohtelun asialliset ja eettiset rajat on ylitetty. Kuvien julkaisua ovat seuranneet jo rutiiniksi muodostuneet viranomaistoimenpiteet. ”Epäkohtien” olemassaolo myönnetään ja julkisuudessa luvataan, että ne korjataan heti. Tarkastuksia tehdään ja huomautuksia annetaan.

 

Yli kymmenen vuotta kohuja ja lupauksia kuitenkin osoittaa, että käsillä olevaa ongelmaa ei ratkaista huomautuksilla tai tarkastuksilla. Ongelma on, että kuvien osoittama eläintenpito on tavallista ja laillista. Eläintuotannon suurissa rakenteissa on ratkaisevia puutteita, ja niin kauan kuin eläimiä on sallittua pitää näin, myös kuvat tuotannosta järkyttävät. Viimeistään nyt on aika asettaa raja hyväksyttävälle eläinten kohtelulle.

 

Lakiesitys pohjautuu nykytiedon vastaiseen eläinkäsitykseen

 

Edellinen eläinsuojelulaki on kahdenkymmenen vuoden takaa. Tässä ajassa eläimiä ja niiden olemusta koskevan tieteellisen tiedon määrä on kasvanut valtavasti. Kesällä 2012 joukko neurotieteilijöitä julkaisi Cambridgen julistuksen tietoisuudesta1 (The Cambridge Declaration on Consciousness). Tieteilijät esittivät maailmalle teesin, jonka mukaan muiden eläinten – nisäkkäiden, lintujen ja monien muiden lajiryhmien, kuten mustekalojen – tunnekokemukset syntyvät samoin kuin ihmisten, ja myös nuo eläimet ovat tietoisia, kokevia yksilöitä. Voimme siis puhua evolutiivisesti yhteneväisestä kokemuksellisuuden tunteesta ja tietoisuudesta.

 

Vaikka käsityksemme maailmasta olisikin erilainen kuin muilla eläimillä, voimme kehoissamme ja mielissämme tuntea niin innostusta, onnea kuin kipua ja kärsimystäkin samoilla tavoilla.2 Tunteet ovat evoluution varhaisessa vaiheessa kehittynyt mekanismi, joka on turvannut yksilöiden selviytymistä evoluutiohistoriassa. Positiiviset tunteet ovat ohjanneet eläimiä kohti selviytymisen kannalta tärkeitä asioita, ja negatiiviset, kuten pelko, ohjanneet poispäin haitallisista asioista. Olennaisin meitä eläimiä – niin ihmistä kuin muitakin lajeja – kuvaava piirre on kyky kokea. On otettava huomioon, että tuotantoon valjastettu eläin ei ole ”toisenlainen” eläin.

 

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevissa tutkimuksissa erityisesti muiden lajien psyykkiseen hyvinvointiin liittyvä tieto ja käsitykset ovat muuttuneet parissa vuosikymmenessä ratkaisevasti. Muiden lajien tunnemaailmaa koskeva oleellinen tieto on se, että kaikki äärimmilleen viedyt negatiiviset tunteet, myös sellaiset tunteet kuin toimettomuus ja tylsistyminen, aiheuttavat eläimelle kärsimystä.3 Lisäksi eläinten sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tarpeita on tunnistettu. Esimerkiksi emon ja poikasen väkisin erottamisen on todettu aiheuttavan psyykkistä kärsimystä.4

 

Yksi tärkeimpiä löydöksiä on havainto siitä, että merkittävin eläimelle kärsimystä aiheuttava tekijä on mahdottomuus vaikuttaa omaan tilanteeseen ja olosuhteisiin.5,6 Eläimelle omiin oloihin vaikuttaminen tarkoittaa mahdollisuutta piiloutua, lääkitä itseään, hakeutua omiin oloihin tai lajitoverien seuraan sekä tavoitella, tutkia ja etsiä asioita. Niin kutsuttu seeking system7,8 on aivojen perustava tunnejärjestelmä, jonka olemassaolosta johtuen eläin toisaalta kokee nautintoa tavoitellessaan ja toimiessaan sekä toisaalta kärsii, mikäli ei voi tehdä näitä asioita. Sukupolvienkaan mittainen aika vankeudessa ei karsi eläimiltä pois näitä perustavimpia tarpeita.

 

Tutkimustulokset ovat jatkuvasti osoittaneet, että olemme aliarvioineet muiden eläinten tunnekokemuksia ja älykkyyttä. Tieteellinen konsensus on taipunut pitämään esimerkiksi lintuja erittäin älykkäinä vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tällä hetkellä tutkimustieto on kuitenkin hyvin vakuuttavaa.9,10 Kaikki tuotantoeläimet ovat nykyluonnontieteen valossa tietoisia, vahvasti tuntevia ja älykkäitä yksilöitä. Tästä huolimatta lakiesitys käsittelee esimerkiksi broilereita ainoastaan raaka-ainemassana.

 

Toisaalta on olennaista, että älykkäänä pitämämme eläin ei kärsi enemmän kuin vähemmän älykkäänä pidetty. Päinvastoin tutkimuksen valossa näyttää siltä, että asia voi olla ennemminkin toisinpäin.11 Vähemmän järkeilevältä eläimeltä puuttuu todennäköisemmin kognitiivisia selviytymismekanismeja, vaikka ne kokevat tunteet yhtä voimakkaina kuin älykkäät eläimet. Esimerkiksi kalat tuntevat kipua ja pelkoa, mutta niillä ei ole shokkireaktiota, joka suojelisi niitä äärimmäisiltä kielteisiltä kokemuksilta.11,12 Tästä huolimatta hallituksen esitysluonnoksessa ei ole ainuttakaan mainintaa kalojen kohtelusta tai niiden hyvinvoinnin turvaamisesta. Lakiesitys siis ohittaa täysin perusteetta joidenkin eläinten yksilöyden. Tiettyjä lajeja ei voi mielivaltaisesti jättää lainsuojan ulkopuolelle.

 

Esitysluonnos suojelee teollisuutta, ei eläimiä

 

Hallituksen esitysluonnos laiksi eläinten hyvinvoinnista suojelee eläimiä raaka-aineenaan käyttävää teollisuutta, ei eläimiä. Käsitteellisesti laki onkin paradoksaalinen: se puhuu eläinsuojelusta ja eläinten hyvinvoinnista, vaikka juuri se rakentaa puitteet eläinten julman kohtelun jatkumiselle. Samaan aikaan, kun kulttuurinen murros ihmisten eläinkäsityksessä on käynnissä ja eläinten asema kulutustuotteena ja teollisuuden raaka-aineena on vahvasti kyseenalaistettu, ei kauan odotettu lainuudistus voi jäädä näin taantumukselliseksi. Lakiesitys pohjautuu tutkimustiedon vastaiseen käsitykseen eläimistä.

 

Niin kauan kuin eläimen koko elämä pelkistetään teollisuuden raaka-aineeksi ja eläimet mielletään tuotteiksi, vähintä mitä meidän tulee tehdä, on käytännössä ja tosiasiallisesti mahdollistaa ”liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin” liittyvät olennaiset käyttäytymistarpeet – kuten lakiehdotuksen yleisperusteluissa todetaan. Vasta tämän jälkeen voimme alkaa puhua ”eläinsuojelulaista” ja ”hyvinvoinnista”. Hyvinvoinnin vakavasti ottaminen vaatii konkreettisia muutoksia eläintenpidon tavoissa sekä taloudellisia myönnytyksiä ja uudistusmieltä. Näiden muutosten aika on nyt.

 

Lähteitä:

 

1 Low, P., Panksepp, J., Reiss, D., Edelman, D., Van Swinderen, B., Koch, C. 2012. The Cambridge Declaration on Consciousness.

 

2 esim. Panksepp, J. 1998. Affective neuroscience: the foundations of human and animal emotions. Oxford University Press

 

3 Broom, D. 1998. Welfare, stress and the Evolution of Feelings. Advances in the study of behavior 27: 371-403

 

4 Panksepp, J. Affective Consciousness: Core emotional feelings in animals and humans. Consciousness and cognition 2005

 

5 Morgan, K. & Tromborg, C. 2007. Sources of stress in captivity. Applied Animal Behaviour Science 102: 262–302

 

6 Dawkins, M. 1990. From an animal’s point of view: Motivation, fitness and animal welfare. Behavioral and brain sciences 13: 1-61

 

7 Panksepp, J. 2005. Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans. Consciousness and Cognition 14: 30–80

 

8 Alcaroa, A. & Panksepp, P. 2011. The SEEKING mind: Primal neuro-affective substrates for appetitive incentive states and their pathological dynamics in addictions and depression, Review. Neuroscience and Biobehavioral Reviews 35:1805–1820

 

9 Chappell, J. 2017. Bird Brains: Does Absolute Size Matter? Learning and Behavior 45(1): 1-2

 

10 Olkowicz, S., Kocourek, M., Lučan, R., Porteš, M., Tecumseh Fitch, W., Herculano-Houzel, S. & Němec, P. 2016. Birds have primate-like numbers of neurons in the forebrain. PNAS 113(26): 7255-7260. https://doi.org/10.1073/pnas.1517131113

 

11 Broom, D. 2010. Cognitive ability and awareness in domestic animals and decisions about obligations to animals. Applied Animal Behaviour Science 12:1-11

 

12 Chandroo, K., Duncan, I. & Moccia, R. 2004. Can fish suffer?: Perspectives on sentience, pain, fear and stress. Applied Animal Behaviour Science 86: 225-250