Varjolausunto hallituksen esityksestä uudeksi eläinsuojelulaiksi

Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on pettymys. Käsittelimme eläinsuojelulain uudistusta syksyllä 2016 ilmestyneessä tietokirjassamme Lihansyöjien maa: miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava. Jo tuolloin oli odotettavissa, ettei uusi eläinsuojelulaki olisi kunnianhimoinen.

 

Eläinten hyvinvointitiede on tuottanut runsaasti uutta tietoa eläinten käyttäytymistarpeista. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että nykytiedon mukaan eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Yksi keskeinen käyttäytymistarve on liikkuminen, ja lain perusteluissa todetaankin, että laki kieltäisi eläimen jatkuvan paikalleen kytkemisen pysyvässä pitopaikassa tietyin poikkeuksin.

 

Lakiin jätetyt poikkeukset vesittävät kuitenkin koko tarkoituksen ja tekevät laista ristiriitaisen perusteluihinsa nähden. On hyvä, että laissa kielletään emakkosikojen pitäminen kääntymisen estävissä tiineytyshäkeissä, vaikkakin varsin pitkällä 15 vuoden siirtymäajalla. Sen sijaan porsitushäkeistä ei luovuttaisi tuotannollisista ja taloudellisista syistä, vaikka ne estävät emakon liikkumisen täysin tiineytyshäkkien tavoin. Emakkoja pidetään porsitushäkissä viisi viikkoa kerrallaan. Niin ikään on hyvä, että lihakarjan pitäminen kytkettynä kiinni parvessa kielletään, mutta lypsylehmille samaa kieltoa ei esitetä. Lehmä saa siis jatkossakin olla kytkettynä paikalleen parteen jopa kymmenen kuukautta putkeen. Lakiesitys sallii myös edelleen turkiseläinten pitämisen pienissä häkeissä, vaikka maa toisensa jälkeen on kieltänyt turkistarhauksen epäeettisenä.

 

Mikäli lähtökohtana todella olisivat eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet, on selvää, että porsitushäkit, parsinavetat ja turkistarhaus kiellettäisiin. Useat muut Euroopan maat ovat kieltäneet tai asettaneet rajoituksia näiden kaikkien tuotantomuotojen käyttöön. Sallimalla nämä tuotantotavat edelleen, Suomi putoaa eläinten hyvinvointikehityksessä kauaksi muiden taakse, pitkäksi aikaa. Surullista on myös, ettei lakiesitys takaa eläimille jatkuvaa vedensaantia, eikä pikkuporsaille taata puudutusta kivuliaan kastraation yhteyteen. Vaikka puudutusta ei taata, on kuitenkin hyvä, että kastraation yhteydessä pakolliseksi tulee kipulääkitys.

 

Suomessa on ruoantuotannon kannalta hankalat ilmasto-olot, eikä suomalainen ruoka voi kilpailla muiden kanssa hinnalla. Suomen olisi mahdollista kilpailla elintarvikemarkkinoilla eläinten korkealla hyvinvoinnin tasolla, mutta valitettavasti hallitus ei lakiesityksellään halua tätä valttikorttia käyttää. Korkeampia eläinten hyvinvointistandardeja arvostava lihansyöjä ei välttämättä valitsekaan suomalaista pihviä.