Eläinlakia tehdään kikyn hengessä – yritysten taloudellinen hyöty ajaa eläinten hyvinvoinnin edelle

Hallituksen esitys kauan odotetuksi uudeksi eläinlaiksi on lausuntokierroksella. Monet odottivat laista toiveikkaasti eläinten hyvinvoinnin parantamisen suhteen edistyksellistä, mutta toisin näyttää käyneen: vaikuttaa että Suomi jää varsinkin tuotantoeläinten hyvinvoinnin näkökulmasta eurooppalaisessa vertailussa jälkeen monesta kohorttimaastaan. Lakiehdotus tiivistääkin raadollisesti sen, miten erilaisten olentojen elämän arvo ja oikeudet määrittyvät usein talouden määrittelemin reunaehdoin.

Uuteen eläinlakiluonnokseen sisältyy useita edistyksellisiä uudistuksia, mutta merkillepantavaa on, että Sipilän hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen mukaisesti, kohennukset eläinten hyvinvointiin eivät saa kasvattaa eläintuottajien kustannuksia, ja näin heikentää bisneksen kannattavuutta. Tämän hengen mukaisesti eläinten hyvinvointia parantavat, mutta tuottajille kustannuksia tuottavat muutokset jäisivät ehdotuksen mukaan tekemättä. Esimerkiksi tuotantoeläinten hyvinvoinnille perustavanlaatuinen oikeus saada jatkuvasti juomavettä nähdään liian suureksi taakaksi tuottajalle. Siat saa tästäkin eteenpäin kahlita ahtaaseen porsitushäkkiin ja lypsylehmien parsinavetat säilyvät. Samaan aikaan kun naapurimaassamme Norjassa päätettiin lopettaa turkistuotanto, Suomessa lakiehdotuksessa turkiseläinten asemaa ei mainita lainkaan. Lisäksi lakitekstistä poistettiin maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (Kesk.) vaatimuksesta maininta eläinten itseisarvosta.

Tuotantoeläimeksi nimetyn olennon elämä pelkistyy lakitekstin valossa tuotannontekijäksi, välineeksi, jonka kärsimykselle ja kivulle alistetulla ruumiilla tahkotaan mahdollisimman suurta voittoa, mahdollisimman pienillä taloudellisilla kustannuksilla. Kansantaloudellisesti vähemmän merkittäviä eläinryhmiä, kuten sirkuseläimiä ja lemmikeitä, koskevat ehdotuksessa tiukemmat säännöt. Tämän moraalisesta näkökulmasta hirvittävän logiikan mukaan, mitä hyödyllisempi eläin taloudellisesta näkökulmasta ihmiselle on, sitä enemmän sille voidaan tuottaa kipua ja kärsimystä. Eri eläimet asettuvat hyvin eriarvoiseen asemaan, ihmisen hyötynäkökulmien mukaisesti.

Viime aikoina tiede on edistynyt valtavasti eläinten ominaisuuksien, älykkyyden ja kapasiteetin sekä muun muassa kärsimyksen kokemuksen tutkimuksen saralla. Tiedetään entistä paremmin, että tuotantoeläimet tuntevat ja kärsivät, stressaantuvat ja masentuvat. Lisäksi tietoisuus eläintuotteiden alati kasvavan kulutuksen haitallisesta vaikutuksesta niin yksilöiden terveydelle kuin ympäristölle ja ilmastollekin on lisääntynyt viimevuosina. Nykyään tiedetään hyvin, että nykymittakaavainen eläintuotteiden tuotanto ja kulutus on monella tavalla tuhoisaa, ja tutkimustieto puoltaa ajatusta siitä, että meidän tulisi muuttaa suhtautumistamme paitsi eläintalouteen myös eläimiin olentoina. Eläinten hyvinvointi myös kiinnostaa kansalaisia enemmän kuin koskaan ennen.

Kaikesta tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että Suomi jatkaa eläinasiassa silmät kiinni ja kaasu pohjassa vain eläinteollisuuden ja tuottajien taloudellisten hyötynäkökohtien viitoittamaa tietä. Taloudellisen voiton maksimointi ja tuotannon suuri määrä mutta heikko kestävyys edellä meneminen on monin tavoin taaksepäin katsovaa ja yksisilmäistä. Lain henki heijastelee jo aikansa elänyttä utilitaristista ja kylmää käsitystä eläimistä konemaisina, möykkyinä, jotka määrittyvät vain tuottamiensa käytettäväksi kelpaavien eritteiden ja ruumiinosien summan kautta. Poliittisessa prosessissa laki, jonka piti tuoda tuotantoeläinten karuihin oloihin helpotusta, vääristyi aikamme hallituspolitiikalle ominaiseen muotoon, jossa taloudellisen hyödyn ja kasvun turvaaminen ajaa inhimillisyyden ja moraalisten näkökulmien, sekä tutkitun tiedon yli.

Hallituksen lakiesitys: http://mmm.fi/documents/1410837/6017006/Luonnos_Hallituksen+esitys+laiksi+el%C3%A4inten+hyvinvoinnista_+21.12.2017.pdf/b8bca450-95a8-463e-bfe0-78135f0dc679